Suunnistus

Suunnistus on laji, joka sopii kaikenikäisille, kokoisille ja kuntoisille. Sitä voi harrastaa kilpailumielessä tai omaksi nautinnoksi, jolloin luonnon osuus korostuu. Suunnistuksessa luonto on tärkeässä osassa ja moni innostuukin lajista sen kautta, luonnossa liikkuminen on harrastuksen tärkein ulottuvuus. Suunnistus on lajina sekä kunnon että mielen tasapainoon tähtäävä liikuntamuoto, sillä se stimuloi vaihtelevan luonnon ansiosta monia aisteja. Oman lisänsä harrastukseen tuo vuodenaikojen vaihtelu ja harrastuksen ulottaminen eri maihin ja erilaisiin ympäristöihin. Suunnistus on laji, jossa on aina mahdollisuus löytää uusia puolia.

Suunnistuksessa kuljetaan maastossa kartan kanssa, johon on merkitty rastit violetteina numeroina, joita yhdistää katkoviiva. Maastossa nuo rastit on merkitty oranssi-valkoisin lipuin. Tarkoitus on, että rastit löydetään oikeassa järjestyksessä mahdollisimman nopeasti. Maasto voi olla hyvinkin vaihtelevaa, metsää, puistoa ja hakkuualuetta, kartan lisäksi suunnistajat käyttävät yleensä apuna kompassia. Suunnistus lajina on saanut alkunsa sotilaiden liikuntamuotona Skandinaviassa 1800-luvulla. Kehittyneet kompassit antoivat sysäyksen lajin suosiolle ja 1960-luvulla siitä tuli suoranainen ilmiö.

Tavalliselle suunnistukselle on nykyisin myös lähilajeja kuten pyöräsuunnistus ja tarkkuussuunnistus, talvella kisataan hiihtosuunnistuksessa ja latusuunnistuksessa, monet harjoittelevat myös lumikenkäsuunnistuksessa. Vesillä voidaan kokeilla melontasuunnistusta. Uusina lajeina on myös autosuunnistus, mönkijäsuunnistus, ampumasuunnistus ja radiosuunnistus.